Liverpool
Viljandin rientojen jälkeen suunnitelmissa oli varata halpa lento Kreikka-Romania-Bulgaria-Kroatia -akselille välttääksemme usean päivän junassa/bussissa istumisen kohteeseen päästäksemme. Tarkan syynin jälkeen lentoja ei kuitenkaan kuvannut kovin hyvin sana halpa, joten hetken mielijohteesta varasimmekin alle satasen lennot Tallinnasta Liverpooliin, joten odotettavissa olisi loppureissun verran Briteissä (ja mahdollisesti Irlannissa) pyörimistä mongertavasta englannista selvää saamisen toivossa.
Heti lennon laskeuduttua oli helppo huomata löytäneensä itsensä Briteistä jokaisen ihmisen näyttäessä Emmerdalen näyttelijältä. Lisäksi paikat pursusivat brittityylisiä taloja ja ihmiset tulivat lähes väkisin auttamaan heti kun kartankulma vähänkin vilahtaa taskusta. Myös joka asiasta täytyy saarella näköjään kiittää tai pyytää anteeksi. Esimerkiksi tilanne jossa pyöräilijä ohitti meidät ja väistimme häntä hieman suju seuraavasti: ”Excuse me mates, thank ya mates, thank ya very much, okay, see ya mates, bye mates”. Matkalla lentokentältä hostellille huomasimme myös saarella olevan muodissa pukea lapset oman lempparifudisjoukkueensa pelipaitaan – helppo pukea lapset ulos lähdettäessä kun tarvitsee vain etsiä se puhtain Liverpoolin paita kaapista.
Pienen maisemareitin kuljettuamme edessämme komeili jono ränsistyneitä taloja, joista yksi kätki sisäänsä hostellimme. Hinta oli noin puolet kaupungin toiseksi halvimmasta hostellista, joten tämä oli tavallaan jopa odotettavissa. Huoneestaamme löytyi kaikki laitteet hellasta ja vedenkeittimestä pesukoneeseen asti. Lisäksi huoneemme sisälsi vain yhden noin 140cm leveän sängyn (yhdellä peitolla), joten luvassa oli intiimeitä hetkiä miesten kesken. Maan eristäytyminen muusta mantereesta näkyi myös vääränmuotoisien pistorasioiden muodossa, joten meidän täytyi metsästää adapteri saadaksemme laturimme ja läppärimme toimimaan. (Ovat onneksi sentään laskeneet jännitteen samaan 230 volttiin kuin ihmisten ilmoillakin, joten mitään muuntajaa ei sentään väliin tarvinnut.) Hostellissa oli mielenkiintoinen ilmapiiri, sillä heti sisään tullessamme kaikki hostellin asukkaat tulivat esittäytymään ja kyselemään kuulumisia.
Puhtaiden vaatteiden loppuminen ja pesukoneen läsnäolon johdosta ensimmäisen päivän ohjelmassa oli lähinnä pyykinpesu pesuainekaupan kautta. Jostain syystä jätkät + pyykinpesu ei vaan koskaan onnistu, sillä huomasimme kuivausrummun ruostuneen paikalleen, siispä luvassa oli toinen kauppareissu. Hetkeä myöhemmin virittelimmekin jo 20 metristä pyykkinarua seinistä löytyvien koukkujen ja ruuvien avulla ristiin rastiin pitkin huoneemme kattoa. Seuraavana aamuna yksin matkustava kanadalais-tanskalainen tyttö, Dina, lyöttäytyi seuraamme ja lähdimme ihmettelemään kaupungin nähtävyyksiä. Hyvän kuvan näkymistä saa, kun laittaa brittisarjan randomilla pyörimään.
Dinan suunnitelmissa oli matkustaa seuraavana päivänä lautalla Liverpoolista Dubliniin mutta lauttayhtiön mukaan tämmöistä reittiä heillä ei ollut tarjota. Näin ollen Dinakin joutui muuttamaan suunnitelmiaan, joten hän päätti lähteä meidän matkaamme ja koukata Skotlannin kautta kohti Irlantia ja Dublinia. Samalla metsästimme perinteistä pubiruokaa Veskun toivomuksesta Liverpoolin keskustasta. Sopivan paikan löydettyämme baarimikko uteli meistä kaiken mahdollisen infon ulos ja tiesi kertoa, että seuraavana aamuna hostellimme kadulla olisi jonkin näköinen paraati. Lisäksi baarimikko kaivoi tiskinalta meille jonkin kartan johon suttasi jotakin jonka mukaan lähdimme jatkamaan matkaamme ruokailun jälkeen.
Tiistaiaamuna matka jatkui Dinan kanssa kohti Glasgowta. Yritimme samalla tarkkailla baarimikon mainostamaa paraatia mutta meidän hostellin edustalla ei näyttänyt tapahtuvan mitään arjesta poikkeavaa. Vasta päästyämme juna-asemalle huomasimme kuinki jono marssivia ja rummuttavia tyyppejä kulki aseman edestä. Näistä tunnelmista oli hyvä hypätä junaan kohti seuraavaa määränpäätä.
-Miika
Glasgow
Junamatka Liverpoolista Glasgow:hon kesti hieman reilu kolmisen tuntia, joten kulutimme aikaa taas tuttuun tapaan korttia pelaillen. Itse innostuin jostain syystä opettamaan Dinalle muutamia korttipelejä. Huomasin etenkin korttipelien nimien ja termien kääntämisen olevan melko haastavaa, joten älkää ihmetelkö jos joku tulevaisuudessa ulkomailla höpisee peleistä kuten ”Shittypants” tai ”Mary” (Maija).
Glasgow:ssa löysimme hostellimme, ehkä hieman pettyksemmekin, ilman ylimääräisiä kiertelyjä. Check-in ei kuitenkaan vielä onnistunut, joten jätimme rinkkamme säilöön ja lähdimme kiertämään keskustaa ruokapaikkaa etsien. Itse kyllä tykästyin paikalliseen kävelykatuun, jonka varrella tosin vaikutti olevan vain älyttömän kalliita muotiputiikkeja. Eniten mieltäni kuitenkin lämmittivät paikalliset katusoittajat, joita oli vielä melko paljon ja osa jengistä oli oikeasti hyviä. Tosin ihan ymmärrettää sillä olihan samoilta kaduilta nousseet pinnalle semmoiset yhtyeet kuten Oasis ja REM.
Iltapäivällä hylkäsimme Dinan, tai hän hylkäsi meidät, ja lähdimme Miikan kanssa tutustumaan paikallisiin puistoihin. Noin tunnin suunnistamisen (huonon kartan kanssa) jälkeen löysimmekin Pollok Park nimisen puiston. Kyseinen puisto oli vuonna 2008 valittukkin ”Euroopan hienoimmaksi kaupunki puistoksi”. On kyllä myönnettävä, että olihan puisto todella siisti ja todella laajakin ollakseen niin lähellä kaupunkia kuitenkin. Puistossa myös pidettiin aitauksissa jakkihärkiä ja paikallisia kriketin pelaajia, joilla oli oma klubi puiston reunalla. Paluumatkan keskustaan teimme tosin junalla, sillä olimme kummatkin sen verran väsyneitä/laiskoja pitkän kävelyn jälkeen.
Keskiviikkona suuntasimme Glasgown tiedekeskukseen, joka sijaitsi mukavasti melko lähellä hostelliamme. Hostellin aulassa oleva paikallisia nähtävyyksiä esittelevä automaatti hehkutti paikkaa maasta taivaisiin kuvaili paikkaa sanoilla ”the only must see in Glasgow”, tosin sisäänmaksettuamme huomasimme melko nopeasti, että keskuksen kohdeyleisö oli selvästi meitä nuoremmat ja tiedettä vähemmän harrastaneet henkilöt (never overestimate the average joe´s!). Tosin jokin lapsellisuus meissäkin heräsi ja saimme mukavasti kulutettua useamman tunnin leikkien erilaisilla vempaimilla yms. Lisäksi mieleemme muistui myös keväiset Algebra I:n luennot, sillä esillä oli useampiakin ”mahdottomia kuvioita”, joita tuli esille myös meidän algebran luennoilla.
Palattuamme hostellille aloimme suunnittelemaan hieman tulevaisuuttamme. Alkuperäinen suunnitelmamme oli suunnata seuraavana päivänä Irlantiin mutta saatuamme lennot varattua jo seuraavaksi maanantaiksi niin päätimme jättää maahisten kullat ja neliapilat rauhaan. Näin ollen päätimme suunnata tulevaa matkaamme jo kohti etelää lähemmäs Lontoota, jotta loppureissumme ei olisi pelkästään junassa istumista.
Illalla baarissa istuessamme huomasimme yllättäen ystävämme Dinan tulleen myös paikalle muutaman muun tyypin kanssa. Päätimme jatkaa illan istumista heidän seurassaan hieman pidempää ja hetken päästä meitä istuikin samassa pyödässä toista kymmentä matkaajaa eri puolilta maailmaa. Ilta kului rattoisasti kokemuksia ja tarinoita vaihdellessa. Illan pidentyessä jengi päätti lähteä kunnolla valloittamaan Glasgown yötä mutta valitettavasti jouduimme tässä vaiheessa jättämään leikin kesken varhaisen aamujunan ja Miikan väsymyksen/hedarin takia.
Seuraavana aamuna kompassi näyttäisi etelään ja junan nokka kohti Brittien toiseksi suurinta kaupunkia: Birminghamia.
-VesQ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti